Alter ego asiantuntijatyössä

Olisiko teillä hetki aikaa keskus­tella alter egosta?

Super­san­ka­reilla on usein jokin rooli, jolla he suoje­le­vat omaa iden­ti­teet­ti­ään. Esimer­kiksi Bruce Wayne tais­te­lee rikok­sia vastaan Batma­nia, vastaa­vasti Teräs­mie­hen raken­nettu peite­rooli on Clark Kent kun hän yrit­tää sopeu­tua ihmis­ten jouk­koon.

Alter ego ei kuiten­kaan ole vain super­san­ka­reita varten. Se voi olla tapa ilmaista itse­ään ilman pelkoa tulla arvos­tel­luksi, kriti­soi­duksi tai kään­tei­sesti myös ihan tapa suojella omaa henki­lö­koh­taista elämää tai itse­tun­toa.

Monilla artis­teilla ja esimer­kiksi burles­ki­tai­tei­li­joilla on jokin taitei­li­ja­nimi, joka erot­taa heidät sivii­li­mi­nästä. Oikeaa nimeä ei vält­tä­mättä mainita missään, ja näin ihmi­nen voidaan kokea täysin eri henki­löksi. Tällöin tämä alter ego voi olla turval­li­nen tapa tuoda jotain piile­viä, ehkä tietyissä konteks­teissa tabuja tai pahek­sut­tuja, puolia itses­tään esiin, esimer­kiksi heit­täy­ty­mi­nen, hassut­telu tai seksu­aa­li­suus. Ihmi­sellä on erilai­sia tarpeita ja mikäli niitä ei saa täytet­tyä missään, se voi padota tunteita vahin­gol­li­sesti.

Tästä syystä onkin hyvä löytää jokin turval­li­nen tapa ja ympä­ristö toteut­taa itse­ään. Mulla se on esimer­kiksi musiikki, jossa bändin keikalla saa vetää kaja­lit silmiin, maail­ma­no­mis­tan karva­tur­kin päälle tai aurin­ko­la­sit päähän ja leik­kiä 45 minuut­tia toista henki­löä. Jollain se on cosplay ja toisella firman naamiai­set.

Tällai­nen pieni “rooli­leikki” voi tuntua oudolta tai lapsel­li­selta, mutta esimer­kiksi näyt­te­li­jät­hän teke­vät tätä jatku­vasti. Sama­ten näin voi ilmaista, ihan vaikka yksin kotona, itses­tään puolia jotka eivät ole ehkä julki­sesti hyväk­syt­tyjä.

Olen käyt­tä­nyt tätä myös harjoi­tuk­sena asiak­kai­den kanssa. Jos kame­ralle puhu­mi­nen jännit­tää, voi kokeilla vetää vaikka naamiais­vii­tan päälle ja leik­kiä kunin­gasta. Ehkä ottaa “hot wheels”-mainosäänen ja revi­tellä tosis­saan.

Suoma­lai­sia erityi­sesti pelot­taa olla “too much” tai olla nolo. Siksi heit­täy­ty­mi­sen lisää­mi­nen vähi­tel­len harvoin toimii, koska jarru on koko ajan pohjassa. Jos kuiten­kin kuvaat sun ekan oton, vedät seuraa­van överiksi ja vertaat näitä kahta, huomaat että olihan se eka veto aika laimea ja näiden välissä on valta­vasti liik­ku­ma­va­raa.

Mä oon miet­ti­nyt että alkai­sin soit­taa kylmä­pu­he­luita aurin­ko­la­sit päässä ja karva­takki päällä, ehkä se antaisi itse­var­muutta. 🤔

Ootko sä käyt­tä­nyt alter egoa uusiin asioi­hin totut­te­luun?

-Teemu